Neule ja myssy eeville

Nämä on ollu jo hiukan aikaa valmiina. Lanka on 100% puuvillaa, muistaakseni joku novitan lanka.
Ohje SK 1/08, hiukan muokattuna (jätin helman ja hihansuiden kukat pois). Myssy on ihan vaan puolipylväillä virkattu.

Hattuja ja muuta kivaa

Päivitetäänpä hiukan mitä kaikkea olen tässä saanut aikaiseks lähiaikoina. Vanhat jutut jäi sinne vanhaan blogiin (jonka poistan jossain vaiheessa kokonaan).
Virkkaus on ollut nyt suosiossa. Oon virkannut itelleni kaksi hattua, ja eeville yhden.

Tästä ruskeasta tykkään ihan sikapaljon. Melkein nukunkin tämän kanssa (nytkin päässä, vaikka istun keittiön pöydän ääressä. Unohtui ottaa pois).
Lanka on semmonen ku Red Heart Miami, 100% puuvillaa. Tosi mukavaa virkata. Tähän hattuun meni lankaa jotain sadan gramman alle.


Ja sitten tämä toinen. Samaisesta langasta tehty, lankamääräkin suurinpiirtein sama, hiukan vähemmän ehkä. Tämä odottaa hellesäitä.

Tinka

Meillä on siis nyt uusi perheenjäsen, Tinka. Rotu on coton de tulear, ja ikää neidillä on 12 viikkoa. Tänään käytiin rokotus hakemassa, kuukauden päästä uusi. Sitten päästään paremmin tutustumaan muihin koiriin. Vaan ollaanhan me tuttuihin koiriin (joilla on varmasti rokotukset kunnossa) tutustuttu ja käyty leikkimässä. Tänään käytiin mikkelissä tulikivi studiolla moikkaamassa tinkan velipuolta vilhoa. Hyvin tulivat juttuun.

Aikamoinen pörheltäjähän tuo on vielä, muksujen jaloissa kiinni heti kun joku ottaa yhdenkin juoksuaskeleen, mutta kovasti tuota on yritetty saada siitä tavasta pois. Mutta eiköhän tuo vanhempana sitten. Nyt taitaa hampaat kutittaa niin paljon, että kaluaa KAIKKEA mahdolista. Ja neiton kopasta löytyy millon lasten sukkia ja leluja, millon keittiöstä löytyneitä lusikoita.

Pissat tulee joskus ulos ja joskus paperille. Harvoin muualle. Kakat yleensä muualle.
Tälläistä on meidän koirallisten elämä nykyään. Kadonneita sukkia ja kakkoja lattialla. Ja ihanan suloinen ja pörröinen ystävä.

Pupu pupu pupu

Meillähän asustaa kaksi (toivottavasti) poikapupua. Alkuun ne molemmat oli muka tyttöjä, mutta sitten ainakin toiselta löytyi palekset, ja mun mielestä myös toiselta, se ei ollu vaan y yhteistyöhaluinen mun kanssa. Kutsuttakoon näitä kavereita nyt vaikka duudsoneiksi. Ennen niitä kutsuttiin nimillä Irmeli ja Ursula, mutta koska ne ei oo kovinkaan miehekkäitä nimiä, niin päätin vaihtaa. Ja laiskana keksin vain yhden nimen joka sopii molempiin *wirn*

No niin, asiaan. Duudsonit on viettänyt talven meijän navetan karjakeittiössä. Voi sitä onnen määrää, kun vihdoin saatiin pojille häkki pihalle ja pääsivät nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta. Mulla meinaa tulla masennus, kun se häkki on muka liian pieni. Kokoa on kuitenkin 270x200, ja koppi on ulkopuolella, ettei sekään vie pojilta juoksutilaa. Eli eihän se OIKEESTI pieni ole, kunhan kuvittelen.

Eevi on nyt keksinyt kuinka puput saa tulemaan luo. Yksi: ota maasta jotain vihreää. Kaksi: tunge se vihreä häkin raosta sisään. Kolme: katso kumpi pupuista ehtii ensiksi näppeihin kiinni. Ja ehkä myös siihen vihreään.

Tässä seuraavassa on mukana myös herra harmaa duudsoni, sekä meidän uusin perheenjäsenemme Tinka, coton de tulear ikää 12vkoa.